Välillä sitä oikein ihmettelee kuinka helppoa elämä on ollut kohdunpoiston jälkeen. Kuukautisia ei ainakaan ole tippaakaan ollut ikävä. Eikä niitä käsittämättömän kamalia migreenikohtauksia jotka minulle aina kuukautisten aikaan tuli. Tai vuotoja, jolloin vuodin kuin seula.
Kärsin jo nuorena todella kovista kuukautiskivuista. Jos en heti menkkojen alkamisen jälkeen ottanut särkylääkettä (Orudis silloin), jouduin makaamaan kolme päivää vuoteen omana. Olin kokonaan poissa pelistä. Makasin sängyssä ja oksensin.
Vasta lasten syntymän jälkeen kivut helpottuivat, kunnes alkoivat taas joskus 35 ikävuoden tienoilla. Jostain syystä synnyttäminen oli niin verrattuna ihan lasten leikkiä. Kroppani oli varmaan siinä vaiheessa jo niin tottunut kipuun, että en kokenut synnyttämistä mitenkään kovin kummallisena asiana. Vasta kun kohtu oli avautunut noin 8 sentin verran kivut alkoivat olla verrattavissa pahimpiin kuukautiskipuihin.
Vanhemmalla iällä vatsakivut eivät palanneet niin kamalina kuin ne olivat olleet. Sen sijaan sain kamalia migreenikohtauksia. Niihin ei auttanut mikään lääke. Makasin taas peiton alla. Ehkäisypillereiden avulla sain kuitenkin säädettyä niin, että kuukautiset tulivat mahdollisimman harvoin.
Verenvuodot lisääntyivät vuosi vuodelta. Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen jouduin vaihtamaan sidettä noin tunnin välein, jos halusin välttää ohivuodot. Valuin todella ällöjä paksuja hyytymiä. En tiedä kuinka paljon syöpäsolut aiheuttivat näitä vaivoja vai kuuluiko tuo vaan normaaliin naisen elämään ennen vaihdevuosia. Vuotojen lisääntyminen kuitenkin alkoi aika tarkalleen siinä vaiheessa kun papakoe ensimmäistä kertaa ei enää ollut puhdas.
Kärsin jo nuorena todella kovista kuukautiskivuista. Jos en heti menkkojen alkamisen jälkeen ottanut särkylääkettä (Orudis silloin), jouduin makaamaan kolme päivää vuoteen omana. Olin kokonaan poissa pelistä. Makasin sängyssä ja oksensin.
Vasta lasten syntymän jälkeen kivut helpottuivat, kunnes alkoivat taas joskus 35 ikävuoden tienoilla. Jostain syystä synnyttäminen oli niin verrattuna ihan lasten leikkiä. Kroppani oli varmaan siinä vaiheessa jo niin tottunut kipuun, että en kokenut synnyttämistä mitenkään kovin kummallisena asiana. Vasta kun kohtu oli avautunut noin 8 sentin verran kivut alkoivat olla verrattavissa pahimpiin kuukautiskipuihin.
Vanhemmalla iällä vatsakivut eivät palanneet niin kamalina kuin ne olivat olleet. Sen sijaan sain kamalia migreenikohtauksia. Niihin ei auttanut mikään lääke. Makasin taas peiton alla. Ehkäisypillereiden avulla sain kuitenkin säädettyä niin, että kuukautiset tulivat mahdollisimman harvoin.
Verenvuodot lisääntyivät vuosi vuodelta. Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen jouduin vaihtamaan sidettä noin tunnin välein, jos halusin välttää ohivuodot. Valuin todella ällöjä paksuja hyytymiä. En tiedä kuinka paljon syöpäsolut aiheuttivat näitä vaivoja vai kuuluiko tuo vaan normaaliin naisen elämään ennen vaihdevuosia. Vuotojen lisääntyminen kuitenkin alkoi aika tarkalleen siinä vaiheessa kun papakoe ensimmäistä kertaa ei enää ollut puhdas.
Kommentit
Lähetä kommentti