Elämää syövän jälkeen

Onpa ihana huomata kuinka kunto kasvaa. Huhtikuun pyöräilykilometrit on päälle 100 kilsaa. Se on parikymmentä kilsaa enemmän kuin vuosi sitten ja todella paljon enemmän kuin 2 vuotta sitten. Tällä tahdilla on mahdollista päästä siihen vanhaan, jossa kesän pyöräilykilometrit olivat noin 1000. Viimeiset kaksi, melkein kolme vuottahan on mennyt erilaisista toimenpiteistä, koepalojen otoista ja leikkauksista toiseen. Aina kun edellisestä ennätti toipua oli seuraava edessä. Kunto ehti siinä ajassa rapistua todella pahasti. Viime kesä oli ensimmäinen kesä kun pääsin jo vähän kuntoilemaan, mutta siinä vaiheessa olin niin rapakunnossa, että ihan hirvitti. Ja minä selvisin syöpähoidoista lopulta todella pienellä, en joutunut sytostaattihoitoihin tai sädehoitoihin. Voin vaan kuvitella kuinka loppu ihminen on niiden jälkeen. Viime kesän ensimmäinen pyöräilymatka oli todella rankka. Kahden kilometrin kohdalla ajattelin, että on pakko luovuttaa. Tänä keväänä olikin sitten jo ihan eri fiilis. Ol

Pääsiäistauko ei todellakaan tehnyt hyvää. Paino nousi lähes 1,5 kiloa. Mutta vajaassa viikossa sain karistettua sen pois, onneksi. Itse asiassa vajaassa viikossa painoa on pudonnut lähes 2 kiloa. Olen nyt keveämpi kuin olen viimeisen vuoden aikana ollut kertaakaan. Vau, itseluottamus kohoaa koko ajan. Viikko sitten sunnuntaina kaivoin polkupyörän esiin. Viimeiset kaksi kesää ovat olleet pyöräilyn suhteen ja ihan kaiken muunkin kuntoilun suhteen todella huonoja. Lähtökohtaisesti ihan siitä syystä, että olen vasta toipumassa syövästä. Viime kesänä poljin noin 70 kilometriä, sitä edellisenä kesänä ei tainnut tulla sitäkään. Kolme vuotta sitten saldo oli noin 1000 kilometriä. Muistan elävästi viime kevään ensimmäisen pyöräretken. Lähdimme mieheni kanssa polkemaan. Minä olen yleensä ollut meillä se joka menee edeltä ja mies tulee perässä. Nyt tilanne oli täysin päinvastainen. Kilometrin kohdalla oli sellainen olo, että kuolen ihan juuri tässä ja nyt. Oli upea huomata kuinka erilain

Saa nähdä miten tämä pääsiäinen vaikuttaa laihduttamiseen. Annoin nimittäin itselleni luvan mässäillä. Huomenna on taas aika ottaa itseään niskasta kiinni. Jatkan tuota 5:2 dieettiä. Tai itse asiassa ajattelin vähän muokata sitä omanlaiseksi. Kokeilen lisätä ainakin yhden paastopäivän viikkoon. Paastoaminen on ollut yllättävän helppoa. Paastoa seuraavana päivänäkään ei tee mieli syödä ennen kuin vasta pitkällä iltapäivällä. Mutta jos sattuu syömään hiilihydraatteja niin sellaisten kertojen jälkeen on aina kova nälkä. Ainakin minulla hiilihydraatit jotenkin vaan kasvattaa nälkää.